We're just drifting apart, two beats in two different hearts

As the sun goes down in front of me
It reminds of me of where I want to be
With you and you alone
Hold me in like you were made for me
I'm losing faith in gravity
I just need to let you know
And I just need to let you know

I'm not going to come down
Down off of these clouds
All these heroes come and go
But you're still standing
You teach me to rise up
To open my eyes up
All these heroes come and go
But you're still standing

En ees muista tarkalleen mistä kaikki alko tän herran kohalla, kuvassahan siis komeilee David Cook. Light On oli kuitenki siin kärkipäässä jolloin aloin tutustumaan Davidiin paremmin, sisko tais myös enne sitä näyttää mulle jonkilaisia kuvia ja juurikin tuon samaisen biisin joka on edelleen kestosuosikeissa. 2008 oli se vuosi ku aloin lämmetä iha kunnolla, ei menny kovinkaa kauaa ku olin menettäny sydämeni kyseiselle herrasmiehelle aivan täysin. Kuinka paljon tunteita Permanent ja monet muut aivan ihanat biisit ovat mussa herättäneet on jotain niin uskomatonta ja käsittämätöntä, tein pitäis olla mun sisällä että tuntisitte kaiken sen rakkauden roihun mikä mulla on Davea kohtaan. Oon vaa nii jumalattoman rakastunu ettei täst oo millään paluuta entiseen, kukaan ei saa mun päätä käännettyä! Se oli sitä rakkautta ensisilmäyksellä eikä irti päästetä vielä pitkiin aikoihin, onhan se alkuajan huuma mitä parhainta oikeessakin seurustelusuhteessa ni kuvitelkaa tää, mite pahasti voi seota jostai julkkiksesta ja sen musasta.. Kattokaa mua, se on erittäin mahollista! Miksei julkkikseen muka sais rakastua? Miksei sais huutaa jollai keikalla et rakastaa kyseistä artistia/bändiä? Mää ainaki ilmasen kiintymykseni jos nään siihe aihetta olevan ja todella rakastan sitä mitä oon kattomassa. 

I believe that you can save me
And you'll never let me fall
I'm not going to come down
I believe in what you've shown me
There's ahero in us all

I'm not going to come down
Down off of these clouds
All these heroes come and go
You teach me to rise up
To open my eyes up

Aivan sama mitä muut ajattelee, se on niin samantekevää ja suorastaan suljen korvat siltä paskalta! Tottakai mää kuuntelen jos joku hehkuttaa esimerkiks Davee ja sanoo et onpas siinä kuuma mies joka tekee ihanaa musiikkia, tottakai mää sitte kuuntelen viel enemmä ku tarpeeks ja annan mielipiteitten kuulua kauas. Menee vaan nii yli kaikki se negatiivinen turha palaute mitä artisteista/bändeistä nykysi lauotaan, miks siihen ees pitää tuhlata energiavalojaan ku on varmasti parempaakin tekemistä. Voinki sanoo tähän enne ku kukaa alkaa vinoilee "Eihä sillä Cookilla oo minkäälaisia syvällisiä biisejä" että tuon määritelmän tehdessään on väärässä aivan täysin. Permanent on yks mitä herkimpiä, syvällisimpiä ja tunteikkaimpia biisejä ikin. David on omistanu sen veljelleen Adamille joka menehtyi jonkilaiseen aivokasvaimeen jos satun muistamaan oikein, eli ei oo yhtää mitää varaa tulla jotai aukomaan. Davella oli todella paha olla ku ei menny kauaakaan Adamin menehtymispäivästä ku raukka oli jollaki keikalla menny sanomaan mitä oli tapahtunu, itkuhan siinä tuli mullakin sitä kattoessa, muutenki tuollaset ikävät uutiset liittyen johki rakkaaseen julkkikseen.. Tottakai se herättää tunteita enemmä ku tarpeeks ja rupee iteki olemaa pahoillaan asiasta, taisin laittaaki Davidille jonkilaisen osanottojudun facebook -sivuilla. Ei siitä sen enempää, eiköhän tää johdanto nyt riitä. Siirrytääs nyt siihe oleelliseen eli biisien arvosteluun, laittakaa taas niitä ehotuksia jos jotain haluamaanne arvostelua ei tässä ollut!

Tää on se rakkauspakkaus -zibale josta kaikki alko - Light On. En oikeesti tajuu miten mikää voi olla näi täydellistä. Davidilla on joku ihanin ääni ja todellaki hän osaa myös käyttää sitä juuri oikealla tavalla, venyttäminen ja pitkät soinnut on lähes virheettömiä, falsetti sujuu ku tanssi.. Tässä ei vaa oo mitää alas painamisen arvosta! Kyseinen biisi on todella onnistunut ajatellen kaikkea sitä mitä oon tän pohjalta kokenu, miten nykysin otan itteni ja kui paljo annan myös itelleni arvoo. Kaikki se kunnioitus ja arvostus mitä artistille antaa kimpoo jollai tapaa takasi itteensä, ainaki osa. En oikei osaa selittää mitä tolla tarkotan mut sen sanon, ettei kannata ottaa nii kirjaimellisesti. Tää toi mulle tosi paljon toivoa niinä aikoina ku koulukiusaaminen oli pahimmillaan, jotenki sain tän myötä rohkeutta enemmän kaveriporukan kokoon keräämisessä, silloi sai annettua ees jotenki takasin niitte avulla mut ei se kovinkaa kauan auttanu. Tulin loppujen lopuks yhtä heikoks mitä nyt ku "kaverit" ei pitäneetkää puoliani enää, ne pelkäs niit tilanteita liikaa. Jäin aivan yksin enkä saanu mitää irti mistään, sitte kuuntelin tätä biisiä ja oliki yht'äkkii jollai tapaa iha jees, touhusin usein yksinäni välitunneilla ja tahdoin luokassa istuu yksin pienen välin avulla vieressä istuvaan. Nykysin oon ilone tät biisii kuunnellessa sillä siirryn amikseen jossa mua oottaa aivan uusia kasvoja ja toivon mukaan ihania luokkakavereita, jotka ymmärtäis mun menneen tuskan eivätkä kiusais mua ollenkaa. On muutenki sellane kutina et mut saatettais hyväksyy just tällasen ku oon, oman ittenäni. Tää biisi oli siis tavallaan sekä positiivinen että negatiivinen, nyt oon kääntäny sen hyvyydeks. Toivottavasti ees joku ymmärs täst löpinästä jotain mut näi lyhyesti: nykysi oon ilone tätä kuunnellessa ja "voitin" ne vaikeudet joita kävin lävite.

Vooi että, tää on kyl vähintää kolmanneks ihanin kyseiseltä (DAVIDCOOK) -albumilta! All these heroes come and go, but you're still standing on joku hellyttävin kohta, tykkään siit ehkä eniten. Uskon et jokaselle on olemassa se oma hero (sankari) tuolla jossakin, jonka olemassaoloo ei välttämättä edes tiedä. Jollakin saattaa syttyä kipinä pitkän kaverisuhteen jälkeen, toisen ei ees tarvii miettii kahta kertaa tekeekö alotteen vai ei.. Ihmisiä on nii monenlaisia ja tää on kans yks herttasimmista biisistä just sitä ajatellen. On ihanaa olla erilainen ja erottua selkeesti joukosta ihan vaa omana ittenään, ainakin muitten mielestä ihanana ja aurinkoisena persoonana. Jos tuntuu et kukaan ei rakasta/välitä millää tapaa on kuitenki olemassa se yks ja ehkä ainoa joka tulee varmasti pitämään jossain vaiheessa huolen, tää siis tuo toivoa niille yksinäisille (sinkuille) jotka ettivät rakkautta elämäänsä. Ei kannata luopua toivosta. Ja niille onnellisesti seurusteleville pareille, pitäkää kiinni siitä omasta rakkaasta niin tiukasti ku voitte, eläkää jokane päivä niinku se olis viimone! Iha ku olisin joku parisuhdeneuvoja, sitä en tosiaankaa yritä enkä tarkota, toi on vaa mun sulone näkemys asiasta. ;D Omat menneet parisuhteet oli mitä ihanimpia enkä olis välttämättä halunnu päästää irti, oli vaan pakko. Toivottavasti tulevaisuudessa menis paremmin. Joka tapauksessa tää on aivan ihana biisi, tuo tosi paljon toivoa.

Tässä se ehkä surullisin, syvällisin, hellyttävin ja koskettavin biisi ikinä, Permanent. Varmaa lukasitte jo siitä alusta tähän liittyvän tarinan, ei siis todellakaa oo mistää ilosimmasta päästä Davidin tuotantoa.. Oli varmasti rankkaa kirjottaa, työstää, levyttää ja saada tää prokkis pakettiin, ei tosiaankaa ollu helppo homma. Tää on aivan ihana, tulee mielee oma mummo joka menehty 2010 isänpäivänä. Menetys sattu todella paljon, ikävä ja kaipaus on edelleen sanoinkuvailemattoman suuria, tekisin iha mitä tahansa et saisin ees hetken olla Mummon kanssa iha vaa kahdestaan. Tiedän kuitenki että näi oli parempi, kärsi niin kovista kivuista eikä elämä todellakaan ollu nautinnollista kenellekään Mummon lisäks. Me kaikki kärsittiin tossa nii paljon, et tää oli valitettavasti parhain ratkasu. Sydämessä on jumalattoman suuri aukko eikä se välttämättä täyty ikinä, jäljellä on vaa muistot ja muutama valokuva.. Herättää siis mullakin todella paljon tunteita, saa lähes joka kerta itkemään joten en ees kovinkaa useesti tätä viitti kuunnella. Tahdon mennä elämässä eteepäi mut se ei tosiaankaa tarkottais sitä ettenkö tahtois kantaa Mummon muistoa mukanani, päivastoin. Vaikka tää herättääki jollai tapaa ristiriitasia tunteita sanon, et tää on tosi rohkea veto Davelta! Rakastan tät biisuu todella paljon ja voin samaistua siihen.. Aivan upeeta.

 Aik monet Davidin biiseist on suhteellisen surullisia, tää on yks niitte joukossa. Jokainen voi varmaa käsittää sanat just sil taval mitä itte haluaa ja myöskin reagoida haluamallaan tavalla, mul tulee kuitenki jokasest tän kaltasest biisist kylmät väreet, syyllisyyden tunne, tunteet pintaa mut silti jollain tapaa iha ok fiilis. Toi viimosin johtuu siit et tykkään artistista/bändistä joka on kyseisen biisin väsännyt ja sattuu vetämään sen sanoinkuvailemattoman upeella tavalla, väkisinki siin kokee tuollasii tunteit. Dave on saanu mun tunteet sekasi kaikil mahollisil tavoil: oon mm. järkyttyny, itkeny, hymyilly ja nauranu tolle hupsulille, eihä siin midist. Tykkään joka tapauksessa tost biisust, on yks parhaimmistosta.

Mul ei oo täst oikei mitää sanottavaa, mahtava mikä mahtava, vetää tämäki aik sanattomaks. Välil itse musavideo kertoo jo itsessään nii paljo ettei tähä tarvita sanoja.

So sad. Must tuntuu et Davidil on saattanu olla/on joku nainen tai jotain, tää näyttää olevan se viimonen kyseiselle tyypille jos ny oikein tajusin (mua saa valasta tässä jos tietää enemmä). Herkkää, ihanaa ja nii jumalattoman täydellistä - tää jos joku vei sydämen jo aikoja sitten! Too sweet.

Tähänki liittyy nii jumalattomasti kaikenmaailma muistoja etten oikei tiiä mitä sanoa, aivan upee tulkinta Mariah Careyn biisistä! Voin sanoo suoraa sydämestäni et tää versio päihittää alkuperäsen mut ei sekään huono oo, tää vaa saa tunteet nousemaa herkemmi pintaan. Aivan täydellistä tolt mieheltä taas, en tiiä kui kaua enää kestän kuunnella näit biisui.. Sydäntäraastavaa.

Bonuksena mun on pakko arvostella myös tää! Ei herrajumala, tää on kans joku nii upee etten vaa meinaa löytää sanoja. Monet ystävist ja kavereist on kehunu tätä tosi paljon ja ihan syystäki - kuunnelkaa ja menkää sanattomiks! Ton herrasmiehen ääni salpaa iha tosissaan hengityksen, täyttä rakkautta. Tässä on vaa kaikki nii hienosti kohillaan ettei mitää tarvi muuttaa tai lisätä. 

 Dear God, thanks for bring that fuckin' awesome guy here ♥  

And I will love you only for tonight

Se kaikki alkoi vuonna 2003 ku kattelin et mitäs heeboi tuossa on, rakastuin heti ensi kuulemalta! The Rasmus on todellakin yks tärkeimmistä, rakkaimmista, parhaimmista ja loistavimmista bändeistä ikinä. En oo tainnu pettyä nuihin ikinä ees minkää biisin suhteen vaikka aika samantapaisia ovatkin, tehty lähes samoille pohjille. Jokainen biisi on kuitenki iha omaa laatuaan mikä on aina hyvä asia, siitä mää tykkään! The Rasmuksella on käyny logonvaihdos jolloin myös biisit muuttuivat ihan selkeästi, omasta mielestäni kuitenkin hyvään suuntaan. Aina ei voi junnata paikallaan, joskus on vaan vaihdettava suuntaa - The Rasmus jos joku on erittäin upea esimerkki siitä! Luottotyyliä ei kuitenkaan heitetty menemään, sitä vaan uudistettiin pikkusen uuden logon kera (josta itse tykkään ehkä hieman enemmä ku aikasemmasta, tää on oikeella tapaa moderni). Itse tykkään enemmän kuitenkin vanhasta tuotannosta ku sielt on niin paljon muistoja, en kuitenkaan paina tätä uudempaa alas sillä sekin on yhtä hyvää. Uudemmasta tuotannosta Stranger ja I'm A Mess ovat nousseet aika suuriksi suosikeiksi sitten In the Shadowsin aikojen, kyllä on pojat edenneet hienosti urallaan, aivan käsittämätöntä!

I thought I had found my own sweetheart
I whispered to your ear
"my darling"
You said to me "Hey
Pauri my friend"
you looked into my eyes and
showed me like this

(Rakkauslaulusta käännettynä englanniksi)

Aika moni varmasti tietää, että tää bändi on yks suosituimpia Suomen ulkopuolellakin, muistaakseni Kiinassa tähän käydään ihan hulluna ja lääpällään. Tottakai kotiyleisö antaa lähes aina isoimmat suosionosoitukset (se tuli todistettua Radio Aallon Helsinki-päivän konsertissa 12.6.2012, olin itsekin paikalla) ja tervetulotoivotukset muita maita kuitenkaan väheksymättä, kaikki fanit ovat tasa-arvoisia vaikka heitä kohdeltaisiinkin eri tavoin. Ne fanit, jotka on pysyneet mukana jo alusta asti, kiertäneet joka keikalla, maksaneet maltaita pääsystään jollekin tietylle paikkakunnalle.. He todellakin ovat ansainneet sen kaiken erityiskohtelun The Rasmukselta, ei voi ku vaan arvostaa! Tottakai itte olisin valmis samaan ja varmasti kiertäisinkin kaikki Suomen keikat jos rahaa ja aikaa vaan riittäisi, käyn sentää muittenki artistien/bändien keikoilla sekä ostelen fanituotteita. Keikoilta ei kuitenkaan meininkiä puutu, siellä on varsinki tämän bändin kohdalla fiilis aika katossa! Ei vie kovinkaa kauaa ku jo minuutteja ennen heidän lavalle tuloaan yleisö alkaa huutamaan, kiljumaan, itkemään, hymyilemään tai jotain muuta vastaavaa.. Se tunne on vaa joku uskomaton! Mullakin oli tossa lähes kahen vuoden tauko joten kyllä teki gutaa ku nui söpikset taas näki niin pitkän ajan jälkeen, huomasin et rakastan ja fanitan vielä enemmän! ♥ Tässä muutamia biisejä joista tykkään ihan simona kera pienmuotosen arvostelun.

Tässä on ehottomasti se kaikista suurin legenda, ehkäpä parhain ja hyvällä tapaa meluisin livenä! Fiilistä ei todellakaan puutu, vedetään täysillä ja suunnitellusti. Taustat on kivat, tykkään rummuista ihan jumalattomasti, Laurin liikehdintä ja panostus.. Tää vaa on jotain niin sanoinkuvailemattoman hienoa, aivan upea ja erottuva biisi muusta tuotannosta, rakastan! ♥ 10-

En oo ihan varma oonko tätä livenä kuullut mutta levyversiosta digailen erittäin paljon, ei kuitenkaan ohita missään tapauksessa In the Shadowsia! Tää on aivan omaa luokkaansa, jos oikein muistan tästä on myös nopeempi versio, itse kuitenkin olen kuunnellut vaan tätä. Laurin ääni on ku enkelillä (valehtelematta!), tempo on just kohillaan, sanat on kauniit.. Tätä kuunnellessa tulee jotenki kevyt, herkkä ja rentoutunu olo, aivan ihana tapaus on kyllä! 8½

Tästä tykkään kieltämättä paljon enemmän livenä, siihen saa massiivisuutta ja oikeen fiiliksen. Tottakai tää levyversio on myös hyvä, kuitenki kallistun tuoho mitä sanoin ihan ekana. Kertsi on vähintää se mukaansaottava asia, en voi silloin olla liikkumatta jollain tapaa täällä tietsikallakaan (on kyllä kaunista katseltavaa). En oikein tiedä miten tätä arvostelisin, mutta valitettavasti arvosana tippuu hieman sillä tästä puuttuu se jokin. Ja ainiin, tykkään kyllä sanoista! 8+

Muistan tän ensimmäisen kuuntelukerran ku ylä-asteelle menon, huhuh! Tää on niin ihanan herkkä, tunteet pintaan nostava, omalaatunen ja mahtava biisu. Ei todellakaan puutu mitään, kaikki on kohillaan: sanat, tempo, äänet.. Kaikki! Äh, en osaa arvostella tän enempää ku rupee itkettämään. Tähän tosiaanki liittyy muistoja enemmä ku tarpeeks, sen takia mulle tosi tärkeä ja merkittävä. 9½

Mul tulee heti täst mieleen yks ei-niin-kiva-juttu josta säikähin iha älyttömästi ku näin omin silmin (tosin dokumentista, en ollu paikan päällä). Tuo lasi jota vasten Lauri painautu.. Jos se olis osunu muutaman millin verran toiseen suuntaan Lauri ei enää välttämättä olis täällä meidän keskuudessa, se lasi siis rikkoutu ainaki niissä harjotuksissa (Lauri sai sillon suuren osan palasista päällensä, moni kaivautu aika syvälle ihon sisään). Otti todellakin sydämestä kattoo sitä ku Lauri selitti itte tilanteen ja oli täynnä laastareita, tulihan siinä pakostakin veet silmiin. En tosiaankaa haluis ajatella tota enää ollenkaan, tulee vaa paha mieli mut jollain tapaa se vaan "tunkee" ain mielee takasi ton videon myötä.. Tykkään iha älyttömästi siltikin tuosta videosta, sanatkin on kivat ja jollain tapaa myös surulliset. Tää on tosiaan kans yks parhaimmista biiseistä koko tuotantoa ajatellen, aivan mahtavasti suunniteltu. Upeeta työtä kerrassaan! 9½

 

Tähän väliin haluun arvostella tätä uusimman levyn tuotantoa, nimittäin vuorossa on Stranger! Ei herrajumala ku kuulin ton ekan kerra.. Kertsi vei mult jalat alta, koko biisi vei mun sydämen. En tajua miten mikään voi olla nui kaunista, surullista, ilosta, mahtavaa, upeeta ja koskettavaa samanaikasesti, The Rasmus kyllä onnistuu kaikessa! Vaikka tää onki viel aika uunituore zibale on tää ehtiny jo herättää mussa erittäin sekalaisia tunteita ja liittyy muutamiin reissuihin/juttutuokioihin/tapahtumiin mun rakkaitten ja tärkeitten ystävien kanssa. Oon todellaki kaikista ylpein juurikin tästä biisistä, ei voi ku arvostaa nuit miehiä, huhuh! Kaikki on taas jälleen kerran niin kohillaan, tähän ei tarvi tosiaankaa lisätä eikä poistaa mitään. Mokomaki täydellisyys biisu ja täydelliset jäbikset jotka tätä on työstäneet, kaikki kunnia koko työskentelytiimille bändi mukaan lukien. Aivan mahtavaa työtä, tää ansaitsee täyden kympin! 10!

 

Tästäkin tykkään paljo enemmä livenä (kattokaa esimerkkin tuo Radio Aallon video!), taustat on kivemman kuuloset ja biisi on myös jollain tapaa paljon selkeämpi, myös sanoma muuttuu jollain tapaa ja saa uuden merkityksen. Tää on kuitenki kiva ja ihana hittibiisu, soihan se sentään EU:n kisoissa joissa oli tänään palkintojen jako (mahtaa olla iso kunnia koko bändille). On kyllä tuon jutun ansainnu, pitkä ura takana ja jotain niin suurta vielä edessä! Huhuh, tää on kyl mahtava. 9+

Mun terapeuttina toimii musta lyijytäytekynä

Istun himassa taas iltaa ilman yhtäkään kaverii
Seurana vaan mun kynä ja paperii
Lasken suojauksen kun vaihdan kypärän barettiin
Joutuu välil miettii miks joku jykä tätä kadehtii
Missä kuljenkin mua kytätään salettiin
Ja pikkumimmit hihittää "ei löydy sua parempii"
Jengi kuuntelee raidat ja huutelee raidat
Laitan hupun päähän ja mun suu menee "haistakaa vittu"
Silmät suurenee aina, ja tiedät että jäbä kuumenee vaivatta
Mut en mä saa suuttuu, virheet etsimällä etsitään
Mä skarppaan, ei auta juorut vain keksimällä keksitään
Ei pitäis ottaa stressiä mut ei pysty tsiigaakaan
Mä annan tän teille, täs sulle yks syy kikattaa
Cheek ei oo supermies, eikä Skywalkeri
Mä itken, vuodan verta, mut te kai ootte sit 

Mä otan vastaan sen mitä mulle suodaan
En vältä vastuuta, mä kuljen suoraan
Elämä on kuitenkin bitch kunnes kuollaan

 

Cheek on auttanu mua iha jumalattomasti musallaan, keikoillaan ja sanoillaan, sitä ei meinaa uskoa kukaan mutta näin se on. En ees muista kui monesti oon tuon herrasmiehen nähny, siihen ei kuitenkaa riitä kahden käden sormet. Voisin arvostella muutaman biisin (Arvosanoil 4-10) ja myös teidän toiveistanne jonku tietyn levyn jos siihen on tarvetta jossain vaiheessa, laittakaa sit kommenttia ja ehotuksia tulemaan! :-)

 

Boomboom POW, tässä biisissä on asennetta alusta loppuun saakka! Tykkään erityisesti biitist ja muutamat loppukorostukset saa vähintään kylmät väreet pintaan. Tää on tarkotuksellisesti tehty kaupalliseks biisiks (turha siellä natista ja inistä ettei löydy syvällisempää, kyllä sitäkin on!) ja on kyllä paikkansa siinä joukossa ansainnut. Vaikka mulla ei lähe Sokkaa Irti vielä muutamaan vuoteen on tää joka päiväsen pakkokuunteluna biisilistalla! Onnittelut Jarelle 2012 Kesähitti -paikan viennistä, kova jäbis oot! 9-

Jippikayjei heihei, sä tsiigaat voittajaa! Tää on niin takuuvarma tsemppibiisi jos yrittää laihduttaa/pistää itteensä parempaan sheippiin. Mulle todellaki kelpais Jare valmentajaks, se olis täyttä painamista eteenpäi, ei se todellakaa sallis mitää löhöilyä. Aina ku meen juoksulenkil tai teen lihaskuntoo tää on kuunneltava ekan ja vikan, siin saa sitte otettuu lähes neljän minan spurtin tai viimoset puristukset. Oon tykänny täst ain alust lähtien, voin sanoo samaa mitä ylemmäst biisist - biitti vei taas mukanaan! Aivan mahtava ja erittäin menevä, lähes kympin arvonen. 9½

Täs vaihees kävin jo niin kuumana et meinas lähtee jalatkin iha kirjaimellisesti alta, ei jumalauta! Tää on erittäin kovaa ja nastaa settiä, kyl toi mies vaa osaa, ei voi muuta sanoa. Toine on aika sulosen näköin, ei ees näytä nii "kovikselt" ja asiajäbikselt mitä nykyään. Rupeen olemaa aik sanaton tässä vaiheessa ja hoen samaa - biitti tässäki zibalees vei voiton kotiin! Erittäin sopiva tanssibiisi ja soveltuva synttäreil, suosittelen! 8½

Onneks maltoin oottaa tän biisin kuuntelemista levyn kädessä olemiseen asti, en todellakaa pettyny! Jonnella ihan jumalattoman sulone ääni (niinku aina), Jare taasen.. No, siin on mies johon en oo ikinä pettyny teki sitte mimmost matskuu tahansa. Aivan uskomatonta miten kukaan voi onnistua tällai, mahtava kokonaisuudessaan. Aina välil on pakko nostaa kädet ylös ja laulaa mukan iha täysillä ja tunteella, oon nii helevetin ylpee nuist miehist etten kestä! Täst ei puutu mitään, tässä on kaikki niin saatanan hienosti kohillaan, huhhuh. 10!

Tässä nyt teille sitä syvällisempääkin matskua, en haluu vastaanottaa enää yhtään valitusta! En voi yksinkertasesti olla itkemättä tätä kuunnellessa, jos älyytte biisin kertoman ni tajuutte mistä puhun. Jare on menettäny yhen parhaimmista kavereistaan, Juuson. Ite ainaki käsitin et oli aika pahojakin ongelmia alkoholin kanssa mikä on sinänsä aika surullista, teki toki oman valintansa. En voi tuota oikein muulla tapaa ruveta aukasemaan ku en iha kärryillä oo itekään, tuon verran kuitenkin asiasta tiedän. En viiti Jarelta hirveesti kysellä, voisin kuvitella et haluu jo unohtaa asian/oppinu elämään sen kanssa. Tykkään iha jumalattomasti, kummalleki menee tästä todella suuri kunnianosoitus ja hatunnosto (jos semmoin olis päässä). 9½

Siin on miehii mun makuun, täyttä rakkautta! Tätä biisii kuunnelles tulee pakosti mielee mimmosen miehen haluu, kene kans tahtois ylipäätänsä jakaa elämänsä. Tavallaa haluisin et tää olis viel vähän nopeempi temmoltaan, muuten kyllä iskee erittäin hyvin. 9+

Jos mää oikein muistan, kaikki lähti tästä biisistä! Oon fanittanu Jaree siis vuodest 2007 ain tähä hetkee saakka, missää vaihees ei oo hyytyny, kuhan kasvaa vaan. Tuhlaajapoika on muutenki ollu mun lemppari sekä liven että levyllä, tästä ei livetä viel pitkään aikaan! Tulee mielee kaikki Jaren kans vietetyt hetket oli ne sitten kahden kesken tai useamman läsnäollessa. Täs on vaan niin älyttömän mahtava meininki, ei voi olla tykkäämättä. Suorastaan RAKASTAN  ♥ 10!

TäysLEGENDA! Tää on todellaki parhain versio koko biisust ikin, en vaa vois olla tätä onnellisempi ja kiitollisempi nuille jätkille. Kiitos et ootte saanu mut näi fiiliksiin ♥ 9½

 Jare on ollu mulle tosi suuri tukipilari näitten vuosien aikan, ehk rupeen vihdoinki näkemään valoa tunnelin päässä. Heittäkää vaan biisiehotuksii lisää jos tält herralt olis viel joku tietty jonka haluisitte mun arvostelevan.

Pistetään homma käyntiin!

Moikka vaan kaikille!

Vihdoin ja viimein sain tänki homman aikaseksi ja yritän kyllä muokkailla tätä blogia niin useasti ku vaan ehdin, tää on nyt iha alkutekijöissään. Halusin jo kauan aikaa musalle oman blogin sillä se on vaikuttanu mun elämää tosi paljon, tehny musta tavallaan paremman ihmisen. Oon ollu koulukiusattuna toisesta luokka-asteesta lähtien ja toivon et se sais loppunsa ku siirryn loman jälkeen amiksen puolelle, voitte lukea tuosta lisää toisesta blogistani johon pääsette täältä.

En tiedä kaipaako tää kovinkaan paljon esittelyjä joten pistän tuoho alle semmoset perustiedot jotka musta on hyvä tietää.

Nimi: Riikka

Lempinimi: Riksu, Riksuli, Ride, Rikse, Riksutin, Riikkuli..  

Ikä: 16

Lempparimusaa: Cheek, The Overtones, Corey Taylor (mukaan ottaen myös Stone Sour ja Slipknot), Antti Tuisku, Negative, The Rasmus, Take That, Alexander Rybak, Poets Of The Fall, Pete Parkkonen jne.

Musahan täällä on se oleellisin ja tulen ihan aluksi tekemäänki arvostelut kaikista niistä artisteista/bändeistä joita oon fanittanu monia vuosia teidän toiveitanne unohtamatta. Laittakaa ehdotuksia tulemaan, vaikkapa biisejä joita haluatte mun arvostelevan.

Tehdään tästä blogista kiva kaikille joten herjaavat kommentit saa jättää omaan arvoonsa, niitä en tule julkaisemaan ollenkaan. Tuun käyttämään täällä julkisten kuvien lisäksi omiani jolloin postauksen lopussa on merkintä Kuvat © Riikka jolloin kopiointi/tallentaminen omaan käyttöön tai ihan mihin tahansa muuhun käyttötarkoitukseen on ehdottomasti kielletty. Silti toivon että nautitte ja saatte tästä jotain irti! Mukavia lukuhetkiä :-)