We're just drifting apart, two beats in two different hearts

As the sun goes down in front of me
It reminds of me of where I want to be
With you and you alone
Hold me in like you were made for me
I'm losing faith in gravity
I just need to let you know
And I just need to let you know

I'm not going to come down
Down off of these clouds
All these heroes come and go
But you're still standing
You teach me to rise up
To open my eyes up
All these heroes come and go
But you're still standing

En ees muista tarkalleen mistä kaikki alko tän herran kohalla, kuvassahan siis komeilee David Cook. Light On oli kuitenki siin kärkipäässä jolloin aloin tutustumaan Davidiin paremmin, sisko tais myös enne sitä näyttää mulle jonkilaisia kuvia ja juurikin tuon samaisen biisin joka on edelleen kestosuosikeissa. 2008 oli se vuosi ku aloin lämmetä iha kunnolla, ei menny kovinkaa kauaa ku olin menettäny sydämeni kyseiselle herrasmiehelle aivan täysin. Kuinka paljon tunteita Permanent ja monet muut aivan ihanat biisit ovat mussa herättäneet on jotain niin uskomatonta ja käsittämätöntä, tein pitäis olla mun sisällä että tuntisitte kaiken sen rakkauden roihun mikä mulla on Davea kohtaan. Oon vaa nii jumalattoman rakastunu ettei täst oo millään paluuta entiseen, kukaan ei saa mun päätä käännettyä! Se oli sitä rakkautta ensisilmäyksellä eikä irti päästetä vielä pitkiin aikoihin, onhan se alkuajan huuma mitä parhainta oikeessakin seurustelusuhteessa ni kuvitelkaa tää, mite pahasti voi seota jostai julkkiksesta ja sen musasta.. Kattokaa mua, se on erittäin mahollista! Miksei julkkikseen muka sais rakastua? Miksei sais huutaa jollai keikalla et rakastaa kyseistä artistia/bändiä? Mää ainaki ilmasen kiintymykseni jos nään siihe aihetta olevan ja todella rakastan sitä mitä oon kattomassa. 

I believe that you can save me
And you'll never let me fall
I'm not going to come down
I believe in what you've shown me
There's ahero in us all

I'm not going to come down
Down off of these clouds
All these heroes come and go
You teach me to rise up
To open my eyes up

Aivan sama mitä muut ajattelee, se on niin samantekevää ja suorastaan suljen korvat siltä paskalta! Tottakai mää kuuntelen jos joku hehkuttaa esimerkiks Davee ja sanoo et onpas siinä kuuma mies joka tekee ihanaa musiikkia, tottakai mää sitte kuuntelen viel enemmä ku tarpeeks ja annan mielipiteitten kuulua kauas. Menee vaan nii yli kaikki se negatiivinen turha palaute mitä artisteista/bändeistä nykysi lauotaan, miks siihen ees pitää tuhlata energiavalojaan ku on varmasti parempaakin tekemistä. Voinki sanoo tähän enne ku kukaa alkaa vinoilee "Eihä sillä Cookilla oo minkäälaisia syvällisiä biisejä" että tuon määritelmän tehdessään on väärässä aivan täysin. Permanent on yks mitä herkimpiä, syvällisimpiä ja tunteikkaimpia biisejä ikin. David on omistanu sen veljelleen Adamille joka menehtyi jonkilaiseen aivokasvaimeen jos satun muistamaan oikein, eli ei oo yhtää mitää varaa tulla jotai aukomaan. Davella oli todella paha olla ku ei menny kauaakaan Adamin menehtymispäivästä ku raukka oli jollaki keikalla menny sanomaan mitä oli tapahtunu, itkuhan siinä tuli mullakin sitä kattoessa, muutenki tuollaset ikävät uutiset liittyen johki rakkaaseen julkkikseen.. Tottakai se herättää tunteita enemmä ku tarpeeks ja rupee iteki olemaa pahoillaan asiasta, taisin laittaaki Davidille jonkilaisen osanottojudun facebook -sivuilla. Ei siitä sen enempää, eiköhän tää johdanto nyt riitä. Siirrytääs nyt siihe oleelliseen eli biisien arvosteluun, laittakaa taas niitä ehotuksia jos jotain haluamaanne arvostelua ei tässä ollut!

Tää on se rakkauspakkaus -zibale josta kaikki alko - Light On. En oikeesti tajuu miten mikää voi olla näi täydellistä. Davidilla on joku ihanin ääni ja todellaki hän osaa myös käyttää sitä juuri oikealla tavalla, venyttäminen ja pitkät soinnut on lähes virheettömiä, falsetti sujuu ku tanssi.. Tässä ei vaa oo mitää alas painamisen arvosta! Kyseinen biisi on todella onnistunut ajatellen kaikkea sitä mitä oon tän pohjalta kokenu, miten nykysin otan itteni ja kui paljo annan myös itelleni arvoo. Kaikki se kunnioitus ja arvostus mitä artistille antaa kimpoo jollai tapaa takasi itteensä, ainaki osa. En oikei osaa selittää mitä tolla tarkotan mut sen sanon, ettei kannata ottaa nii kirjaimellisesti. Tää toi mulle tosi paljon toivoa niinä aikoina ku koulukiusaaminen oli pahimmillaan, jotenki sain tän myötä rohkeutta enemmän kaveriporukan kokoon keräämisessä, silloi sai annettua ees jotenki takasin niitte avulla mut ei se kovinkaa kauan auttanu. Tulin loppujen lopuks yhtä heikoks mitä nyt ku "kaverit" ei pitäneetkää puoliani enää, ne pelkäs niit tilanteita liikaa. Jäin aivan yksin enkä saanu mitää irti mistään, sitte kuuntelin tätä biisiä ja oliki yht'äkkii jollai tapaa iha jees, touhusin usein yksinäni välitunneilla ja tahdoin luokassa istuu yksin pienen välin avulla vieressä istuvaan. Nykysin oon ilone tät biisii kuunnellessa sillä siirryn amikseen jossa mua oottaa aivan uusia kasvoja ja toivon mukaan ihania luokkakavereita, jotka ymmärtäis mun menneen tuskan eivätkä kiusais mua ollenkaa. On muutenki sellane kutina et mut saatettais hyväksyy just tällasen ku oon, oman ittenäni. Tää biisi oli siis tavallaan sekä positiivinen että negatiivinen, nyt oon kääntäny sen hyvyydeks. Toivottavasti ees joku ymmärs täst löpinästä jotain mut näi lyhyesti: nykysi oon ilone tätä kuunnellessa ja "voitin" ne vaikeudet joita kävin lävite.

Vooi että, tää on kyl vähintää kolmanneks ihanin kyseiseltä (DAVIDCOOK) -albumilta! All these heroes come and go, but you're still standing on joku hellyttävin kohta, tykkään siit ehkä eniten. Uskon et jokaselle on olemassa se oma hero (sankari) tuolla jossakin, jonka olemassaoloo ei välttämättä edes tiedä. Jollakin saattaa syttyä kipinä pitkän kaverisuhteen jälkeen, toisen ei ees tarvii miettii kahta kertaa tekeekö alotteen vai ei.. Ihmisiä on nii monenlaisia ja tää on kans yks herttasimmista biisistä just sitä ajatellen. On ihanaa olla erilainen ja erottua selkeesti joukosta ihan vaa omana ittenään, ainakin muitten mielestä ihanana ja aurinkoisena persoonana. Jos tuntuu et kukaan ei rakasta/välitä millää tapaa on kuitenki olemassa se yks ja ehkä ainoa joka tulee varmasti pitämään jossain vaiheessa huolen, tää siis tuo toivoa niille yksinäisille (sinkuille) jotka ettivät rakkautta elämäänsä. Ei kannata luopua toivosta. Ja niille onnellisesti seurusteleville pareille, pitäkää kiinni siitä omasta rakkaasta niin tiukasti ku voitte, eläkää jokane päivä niinku se olis viimone! Iha ku olisin joku parisuhdeneuvoja, sitä en tosiaankaa yritä enkä tarkota, toi on vaa mun sulone näkemys asiasta. ;D Omat menneet parisuhteet oli mitä ihanimpia enkä olis välttämättä halunnu päästää irti, oli vaan pakko. Toivottavasti tulevaisuudessa menis paremmin. Joka tapauksessa tää on aivan ihana biisi, tuo tosi paljon toivoa.

Tässä se ehkä surullisin, syvällisin, hellyttävin ja koskettavin biisi ikinä, Permanent. Varmaa lukasitte jo siitä alusta tähän liittyvän tarinan, ei siis todellakaa oo mistää ilosimmasta päästä Davidin tuotantoa.. Oli varmasti rankkaa kirjottaa, työstää, levyttää ja saada tää prokkis pakettiin, ei tosiaankaa ollu helppo homma. Tää on aivan ihana, tulee mielee oma mummo joka menehty 2010 isänpäivänä. Menetys sattu todella paljon, ikävä ja kaipaus on edelleen sanoinkuvailemattoman suuria, tekisin iha mitä tahansa et saisin ees hetken olla Mummon kanssa iha vaa kahdestaan. Tiedän kuitenki että näi oli parempi, kärsi niin kovista kivuista eikä elämä todellakaan ollu nautinnollista kenellekään Mummon lisäks. Me kaikki kärsittiin tossa nii paljon, et tää oli valitettavasti parhain ratkasu. Sydämessä on jumalattoman suuri aukko eikä se välttämättä täyty ikinä, jäljellä on vaa muistot ja muutama valokuva.. Herättää siis mullakin todella paljon tunteita, saa lähes joka kerta itkemään joten en ees kovinkaa useesti tätä viitti kuunnella. Tahdon mennä elämässä eteepäi mut se ei tosiaankaa tarkottais sitä ettenkö tahtois kantaa Mummon muistoa mukanani, päivastoin. Vaikka tää herättääki jollai tapaa ristiriitasia tunteita sanon, et tää on tosi rohkea veto Davelta! Rakastan tät biisuu todella paljon ja voin samaistua siihen.. Aivan upeeta.

 Aik monet Davidin biiseist on suhteellisen surullisia, tää on yks niitte joukossa. Jokainen voi varmaa käsittää sanat just sil taval mitä itte haluaa ja myöskin reagoida haluamallaan tavalla, mul tulee kuitenki jokasest tän kaltasest biisist kylmät väreet, syyllisyyden tunne, tunteet pintaa mut silti jollain tapaa iha ok fiilis. Toi viimosin johtuu siit et tykkään artistista/bändistä joka on kyseisen biisin väsännyt ja sattuu vetämään sen sanoinkuvailemattoman upeella tavalla, väkisinki siin kokee tuollasii tunteit. Dave on saanu mun tunteet sekasi kaikil mahollisil tavoil: oon mm. järkyttyny, itkeny, hymyilly ja nauranu tolle hupsulille, eihä siin midist. Tykkään joka tapauksessa tost biisust, on yks parhaimmistosta.

Mul ei oo täst oikei mitää sanottavaa, mahtava mikä mahtava, vetää tämäki aik sanattomaks. Välil itse musavideo kertoo jo itsessään nii paljo ettei tähä tarvita sanoja.

So sad. Must tuntuu et Davidil on saattanu olla/on joku nainen tai jotain, tää näyttää olevan se viimonen kyseiselle tyypille jos ny oikein tajusin (mua saa valasta tässä jos tietää enemmä). Herkkää, ihanaa ja nii jumalattoman täydellistä - tää jos joku vei sydämen jo aikoja sitten! Too sweet.

Tähänki liittyy nii jumalattomasti kaikenmaailma muistoja etten oikei tiiä mitä sanoa, aivan upee tulkinta Mariah Careyn biisistä! Voin sanoo suoraa sydämestäni et tää versio päihittää alkuperäsen mut ei sekään huono oo, tää vaa saa tunteet nousemaa herkemmi pintaan. Aivan täydellistä tolt mieheltä taas, en tiiä kui kaua enää kestän kuunnella näit biisui.. Sydäntäraastavaa.

Bonuksena mun on pakko arvostella myös tää! Ei herrajumala, tää on kans joku nii upee etten vaa meinaa löytää sanoja. Monet ystävist ja kavereist on kehunu tätä tosi paljon ja ihan syystäki - kuunnelkaa ja menkää sanattomiks! Ton herrasmiehen ääni salpaa iha tosissaan hengityksen, täyttä rakkautta. Tässä on vaa kaikki nii hienosti kohillaan ettei mitää tarvi muuttaa tai lisätä. 

 Dear God, thanks for bring that fuckin' awesome guy here ♥